UKK-PUISTOSSA 2016

-Virallisestihan nimesin tämän epäonnistuneiden koukkausten reissuksi.

7.6 Kuusamo-(Kiilopää/Saariselkä)-Aittajärvi-Siikavuopaja
Taasen reilun ajelun jälkeen ensin Kiilopäälle syömään ja sitten Saariselälle kaupoille. Viimeset eväät mukaan ja kohti Kuutuantietä. Tie ihan ok kunnossa n50-70km/h nopeutta rauhakseltaan eteenpäin. Perillä kamojen vaihto ja liikkeelle noin puoli5 aikoihin.

Lähdin liikkeelle leirikengissä ja pian olinkin kahluupaikalla jossa hetki ihmettelyä, koska kahluuvaijeri ei vielä ollut paikallaan. Sitten sukkasillaan yli mönkijän jäljen kohdalta/pienen saarenkautta.Rannan tuntumassa ikävä syvänne, mutta siitäkin selvittiin. Kiitokset 2den kepin jättäjälle,vetä oli hieman yli polven.
Kuivauksen jälkeen vaelluskengät jalkaan ja polkua pitkin Helanderin kotajärvelle, jossa pieni ihmettely tauko. Matka jatkuin pienellä oikaisu yrityksellä,mutta maasto oli melkoista vuoristorataa ja pian palasinkin rannantuntumaan polulle jota pitkin olikin kohtuu helpohko edetä.
Perillä laavulla olin hieman ennen klo19. Laavu oli todella hienollapaikalla.Ei muutakun nuotio palamaan ja kamat kuivumaan. Myöhemmin iltapalaksi vartavasten mukana kannettu 1lonkero ja makkaraa. Paikalle ei näyttänyt saapuvan ketään ja vieraskirjakin kieli vähäisestä käytöstä, jotan päätin yöpyä laavussa.
Unta ehkä klo23 jälkeen kroppa kävi vissiin vähän kierroksilla.

8.6 Siikavuopaja-Porttikoski
Heräsin aikasin n5.30 olo oli virkeä vaikka uni olikin ollut melkopätkittäistä. Aamutoimet ja samalla kamojen pakkailua. Säätiedot olivat kielineet myrskypäivästä, joten senkin takia aikainen liikkeelle lähtö oli paikallaan. Sadevaatteet päälle ja liikkeelle klo7. Kevyesti ripotteli vettä, mutta sadetta alkoi matkan edetessä tulla reilumminkin.
Ihan ok,polkua suurimman osan matkasta. Sotavaaranjoen suulla puntaroin hetken tilannetta. Tehdäkkö muutaman kilometrin koukku sillan kautta vai mennäkkö yli. Päätin mennä yli ja seuraava olikin, mennäkkö kengät jalassa vai sukkasillaan? Noh, vettä tuli kokoajan ja tunsin vähitellen kastuvani, joten sadehousuista lahkeet tiukalle ja rivakasti yli. Kastui ne kengät siinä kuitenkin vaikka paikkaa vähän koitin katsoa.
Loppu matka tuntui pitkältä, varsinkin sillalta eteenpäin. Bongasin yhdenvaeltajan sillalla paikalle tullessa. Onse kallio siinä melkopirullista varsinkin sateella.
Tuvalla olin hieman klo9 jälkeen paikalla parimiestä ja teltalla keski-ikäinen pariskunta. Ei muutakun tulet kamiinaan ja kamat kuivumaan. Miehet poistuivat ensin ja hetken vaihdoin juttua pariskunnan kanssa ja klo13 eteenpäin tupa oli omassa käytössä. Istuskelin iltaa ja klo17 aikoihin tupaan tuli parikaverusta joiden kanssa juttua riittikin nukkumaan menoon asti. Kokeneempien juttuja on aina mukava kuulla. Toinen kaveruksista sai senverran kenttää että sain myös tuoreet säätiedot.
Juuri ennen nukahtamista nklo23 aikoihin kuului jotain ääntä ja paikalle pölähti ensin nuoripari ja sitten 8partiopoikaa, jotka olivat tulossa luirolta. Lopulta tuvan pinta-ala oli täysin käytössä, kun lattiakin oli täynnä väkeä.
Jälkeenpäin tarkasteltuna aikainen lähtö oli hyvä, koska klo12 eteenpäin vettä tuli taivaalta lähes vaakatasossa ja tuuli oli kova kuinmikä. Myöhemmin kuulin että lunta oli satanut rautulammilla n10-20cm ja sarviojalla n5-10cm,myös luiron ympäristöön oli tipahtanut kohtuullisesti.

9.6 Porttikoski-Lankojärvi
Heräilin puoli9 aikoihin hoitelin aamutoimet hissunkissun. Eilis illan kaverukset lähtivät ennen minua ja muu tupa jäi aikalailla torkkumaan. Liikkeelle klo11 maissa. Olin melkein sillalla kun hoksain että leirikengät jäi tuvalle, rinkka ales ja takaisin nouto ja paluu takaisin rinkalle, tulihan siitä semmoinen turha koukkaus.
Sillan jälkeen maasto oli n75% aikapaskamaista ja siihen lisäksi vielä vesisade ja polut täynnä vettä. Noh vesisade väheni jossain vaiheessa kävelyä. Yhdessä suokohdassa koitin vähän oikaista ja upposin sitten vyötäröä myöden. Eteenpäin ei päässyt tossut löi tyhjää, mutta onnistuin kääntymään senverran ilman rinkan irrotusta ja pääsin pois pienen räpiköinnin jälkeen. Viimeinen 1,5-2km mentiin sitten melko märkänä.
Tuvalla ei ketään. Tulet kamiinaan ja koukut täyteen märkiä vaatteita. Sitten ruokaa,juomaa ja johan alkoi elämä voittaa. Istuskelin sitten iltapäivää ulkosalla, koska sisällä oli kuuma (Heh).
Myöhemmin paikalle saapui nuoripari porttikosken tuvalta ja parivanhempaa herraa luirolta. Melkein nukkumaanmeno aikaa tuli 3miestä luirolta,mutta jäivät ulos teltalle. Mielenkiintoista juttua riitti jälleen pitkin iltaa. Tein havainnon että ylälaverilla on melko kuuma nukkua, noh viime yö menikin alalaverilla.
Lankojärvellä oli ollut joku hyväntekijä liikkeellä,kun seinät oli ripustettu täyteen ruokaa. Oli pähkinöitä,puuroja,lämminkuppeja ja tiesmitä...Jättöpäiväys oli vieläpä tällepäivälle, joten itsekkin lunastin siitä yhden kiisselipussin matkaan.

10.6 Lankojärvi-Tammukkalampi
Kuuman yön jälkeen hereille n8.30, aamutoimet ja liikkeelle klo11 maissa. Päivän kohteeksi olin suunnitellut livikönlampia  Ensin polku järvenrantoja seuraillen siirryin about niillemain missä jokimuuttuu järveksi, mutta ei viralliselle kahlaamolle asti. Matkalta löytyi croksipari ylityskengiksi ja sauva tukea antamaan. Sitten housut pois, kamat niskaan ja veteen. Virta onneksi melkorauhallinen ja vettä juuri ja juuri muniin asti. Vastarannalle jätin sauvan ja croksit. Kamat päälle ja matkaan joen varta seuraillen.
Jonkun matkan jälkeen kosken kohinaa ja siltaa pitkin palovanganjoen yli. Tasasta nousua eteenpäin, pieni tauko padagovan tuli paikalla. Melko kylmästi kävi tuuli, en viitsinyt seisoskella pitkään. Matka jatkui kohti paasjoen tulipaikkaa. Maasto oli ihan hemmetin märkää. Ilmeisesti lunta oli tullut jonkun verran koska vettä poluilla ihan riittävästi. Paasjoentulipaikalle pääsisi normaali aikana kiviä pitkin tai pitkällä harpauksella vaan einyt. Laiskotti senverran, että katselin kapean kohdan ja nakkasin rinkan ja laukun yli, sekä itse pitkällä loikalla tulipaikan puolelle. Muuten hyvä tulipaikka, mutta puut ihan loppu. Pidin hetken taukoa ennenkuin vaihdoin kengät suosiolla pois ja siirryin vasanlyömäpäänojan toiselle puolen.
Kengät jalkaan ja kohti livikonlampia. Joen vierustalla meni ihan hyvä polku, joka mutkan jälkeen lähti tasaisesti nousemaan.

Vedenjakajalla olisenverran rakkakiveä, että välillä polkuhävisi,mutta löytyi taas hetken päästä. Lupukkapää lumessa, joten hylkäsin kaikki salaiset suunitelmat sen huiputtamisesta.

Aijotussa kohteessa oli muuten pikkasen hienot leiripaikan ainekset. Kuvan otto kohdan takana tulikehä ja tasaista maata teltalle. Ilma vain oli viileähkö ja pääti siirtyä hieman alemmaksi. Kohteeksi valikoitui Tammukkalampi. Ensin taas vähän rakkaa, sitten virran yli ja metsän läpi koukku gpssän varassa lammen länsirantaan. Ihan kelvollinen telttapaikka - ja ainakin suojaisempi - sieltäkin löytyi. Perillä n18.30.

Telttapystyyn, kamat kuivumaan puitten oksille ja ruokaa koneeseen. Vähän jäi syöminen taas heikolle, pelkän suklaan ja patukan varassa tultiin. Hölmöläisten hommaa, mutta perille päästiin. Tilaamani ilta aurinkokin tuikki välillä, mutta onneksi tuuli juuri senverran että öttiäiset pysyi loitolla.

Räpsin vähän kuvia ja loikoilin teltassa. Ulkona kuului töminää ja ovelta näin että lähistöllä jolkotteli sarvipää. Ilma vaikutti siltä että tulisi raikas yö. 

11.6 Tammukkalampi-Sarvioja

Hyvin nukuttu yö, mittarin mukaan alin lämpötila n-2,9. Varustus oli ihan tasapainossa ja lämpöä riitti koko yön. Heräsin 7-puol8 aikoihin ja aamutoimien jälkeen matkaan klo9 aikoihin.

Käytin gpssää suunistamisessa välttääkseni pahimmat suokohdat, tallatessani pitkin Lupukkapään itäpuoleisia metsärinteitä eteenpäin. Paikoitellen oli rinne soistumia, mutta nekin oli useimmiten ihan hyviä taipaleita edetä. Ilmat oli kohillaan ja välillä olijo vähän liiankin kuuma. Lopulta yhytin pälkkimäojan polun ja jatkoin sitä pitkin eteenpäin. Polku poukkoili pitkin rinteitä ja jossain Seisomakivenselän kohdalla hukkasin koko polun pahassa rakka kohdassa. Koukkasin alemmaksi pois kivikosta ja sieltä löytyikin kadottamani polku. Eteenpäin mentii ja taas hyödynsin gpsiä paikannukseen etten suotta kävele liian pitkälle. Vaan aloitin sopivasta kohtaa 1km nousun ylös Sarviojan polulle.

Polkua pitki ales laaksoon ja ohi sudenpesän. Toissa vuotiset muistikuvat täsmäsivät jollaintapaa, mutta kyllä se matka siitä kammilta tuvalle tuntui hirvittävän pitkältä tässävaiheessa päivää. Perillä kuitenkin puoli2 aikoihin.

Tuvalla ei ketään ja laittelin kamoja kuivumaan, sekä virittelin ruokapuolta. Aurinko paistoi, mutta välillä kuurotteli. Istuskelin päivää terassilla. Paikalla kävi koiranainen, joka jatkoi kuitenkin vielä Aittajärvelle. Myöhemmin saapui vielä toinen yksinvaeltaja, keskiikäinen pariskunta ja vanhempiherra pojanpojan kanssa. Itse en ressannut, koska teltan olin jo viritellyt sivummalle ja hyviä paikkoja riitti tuvan ympäristössä.

Ilta jatkui myöhemmin nuotiolla pariskunnan, ja toisen herran seurassa. Juttua riitti ja rommiakin sai lämmikkeeksi. Unten maille siirryttiin joskus 23 paikkeilla.

12.6 Sarvioja-Aittajärvi
Heräsin n7.30. Ilma vaikutti lupaavalta ja päätin jatkaa matkaa Kaarnepään kautta aittajärvelle. Ensin tukeva aamupala ja liikkeelle n9.30. Alku oli melkoraskas, mutta loppu osuus ihan mukavaa. Huipulla vähänpäälle tunnin nousun jälkeen.
Tottakai juuri huipulla ollessani kohdalle osui sadekuuro ja tottakai parempi kamerakin oli jossain väärässä paikassa rinkassa, jotan nekin kuvat jäi ottamatta.

Kuvaus hetken jälkeen jatkoin matkaa ja tein suotta liian aikasin pienen koukun alemmas. Jouduin hankalaan tunturinkoivikkoon, josta sitten ryskäsin eteenpäin metsään ja aina Maantiekurun polulle asti. Polkua pitkin mentiin sitten tasaisesti, tosin juuria ja kiviä oli paljon. Tauoilla riitti hyttysiä, selkeästi sateitten ja llman lämpenemisen myötä lentoon oli lähtenyt uusi sukupolvi.

Loppumatka ei tosiaan enään paljoa tarjonnut. Siellä oli Maantiekurun tulipaikka, poroaidan ohitus ja aikanaan ohitin etäältä Helanderin kotajärven. Kahluupaikalla näytti pahalta, koska vesi oli selvästi korkeammalla kuin ekalla kerralla ja vaijeria ei vieläkään ollut. Mutta päätin yrittää samaa reittiä kuin toiseen suuntaan, tosin nyt ei tarvinnut enää kenkiä tai muita vaatteita riisua.

Ylitys oli hemmetin pelottava. Vettä lähes vyötäröön ja virtaus tällä puolen rantaa melko voimakas. Virta painoi viiksoon, mutta selvisin saarelle ja senpuoleinen ylitys olikin helpompi. Sauva oli ehdoton ja sivuttais liike pakollista. Ehdottomasti pelottavin ylitys tähän astisella vaellus urallani.

Vastaan tuli ja parkipaikallakin oli muutamia lähtijöitä joille jakelin vinkkejä joesta. Perilla autolla olin noin puoli5 aikaan. Autolla sitten kuivaa päälle ja kohti kiilopäätä, jossa olin yön ennen ajoa kuusamoon.

Kuivinkierros-2015

Noniin nytkun onjo talveakin hieman maistettu niin palataanpa hieman takaisinpäin alkusyksyyn.
Syksy on ollut melko tiukkaa rutistusta,ettei ole jaksanut alkaa tätä tarinaa kirjaamaan.Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikösvain?
Senverran alustusta tähän,että reissu oli oikeestaan ensimmäinen vaellus mikä meni täysin kohilleen. Mies rentoutui 100% ja pysyi terveenä ei edes rakkoja tullut.Ilmat oli täydelliset ja tälläkin reissulla taisi sataa vaan yhtenä iltana parikolme tuntia.Ja taasen unohdin uhrata Thorille korkillisen..Ensikerralla se täytyy muistaa tai joudun jossainkohtaa valuttamaan koko pullollisen hyvitykseksi näistä ilmoista.
Arvioni reitistä on että seon kohtalaisen vaativa Kevon osuudelta ja Guivin puoli sitten onkin melko leppoisaa kulkumaastoa ja reitti kannattaa kiertää juuri siihen suuntaan kuinse luontoon.fi sivuilla kuvaillaan.
Itse kiersini päinvastaiseen suuntaan ja ehkä pahimmat nousut osui eteen juuri näinpäin kulkikiessa.
Liitin tähän loppuun myös ulkomaan pyörähdyksen. Pitihänse käydä jäämerta katsomassa,kun oli melkein vieressä...
Kaikenkaikkiaan pirunhienot 86,5km jäi taakse. Ja mielestäni jokaisen vaeltajan kanattaa tämä reitti katsastaa vähintää jossain vaihessa harrastusta(hulluutta).

7.9 Kuusamo-Sulaoja(P-paikka)-Luopmošjohka/2km
Halki pohjoisensuomen perillä Sulaojan parkkipaikalla npuoli19 aikaan illalla.Kamat kasaan ja luontopolkua kohti ensimmäistä telttapaikkaa,joka oli 2km päässä.Paikalla vanhempi eläkeläisherra.
Teltta pystyyn,iltapalaa ja untahoukuttelemaan.Selkeä taivas enteili raikasta yötä...

8.9 Luopmosjohka-Ruktajärvi-Suohpášája/21,5km

Aamulla maakuurassa ja telttanaapuri tiesi kertoa pakkasta olleen -7astetta. Onneksi olin pukeutunut huolellisesti nukkumaan mennessä. Oma pussini oli hieman alimitoitettu ja piti olla comfortti -5asteeseen,mutta epäilen asteluvun olevan enemmänkin mukavuusluokkaa extreme. Jokatapauksessa nukuin mukavasti kokoyön ja sehän seon tärkeintä.

Aamutoimien jälkeen matkaan. Päätin edetä ainakin Ruktajärven jälkeiselle tulipaikalle ja katsoa siellä tilannetta uudestaan.

Polku oli hyvä ja eteni ensin muutaman kilometrin metsän joukossa,kunnes päästiin hienolle 2järven väliselle harjanteelle.Pientä nousua ja laskua,sekä paikoitellen kiveä ja loppumatka tuvalle tasaisempaa.Lähdin npuoli10 aikoihin ja perillä olin npuoli13 aikoihin,matkaa 10km.Polulla askelta joutuu välillä jopa hillitsemään, senverran joutuisaa eteneminen välillä on.

Pidin lounastauon ja jatkoin matkaa klo14 aikoihin.Tulipaikalle veti hyväpolku ja 45min ja 3km jälkeen olinkin perillä.

Paikka oli hieno,mutta hetken tuumailtuani päätin jatkaa eteenpäin.Koska matka tähän asti oli ollut melko helppoa ja päivää,sekä voimia oli vielä jäljellä.Joten samalla voisi hivuttautua hieman lähemmäksi kanjonia.

Polku alkoikin heti nousta avotunturiin.

Välillä ylös,välillä ales ja rakkaa.Hienot maisemat ja kylmätuuli,mutta sekin onneksi seläntakaa. Muutamalla tauolla askel eteni kodalle.Tämä väli oli selvästi päivän vaativin osuus.

Perillä oli parinaista (olivat lähteneet aamulla p-paikalta!) jotka ruokatauon jälkeen lähtivät vielä eteenpäin putoukselle. Kodan sisällä majoittui 4vanhempaa miestä,mutta sisälle mahtui kuitenkin syömään.Jonka jälkeen virittelin teltan kodanviereen pienessä sateessa,mutta sekin loppui juuri pimeän tullen.Maisemallisesti kodan ympäristö ei ollut mitenkään erikoinen.

9.9 Suohpášája-Fiellogahjohka/6,5km

Heräilin 7aikoihin ja totesin teltan olevan kuiva,koska yöllä oli tuullut melko voimakkaasti.

Aamupala kodassa,lähtöä lykkäsin puolillepäivin asti ja söin vielä lounaan koska tiesin että edessä olisi yksireissun vaativimmista päivistä.

Vajaa puolitoista kilometriä kävelyä ja edessä alkoi harveta ja sitten seoli siinä...The kanjoni.

Siinä menikin sitten about tunninverran kun kuvasin koko kalustolla ja reunalta sai kenttää senverran että terveisten lähettely kotiinpäin onnistui.Paikalle saapuivat myös eilen putoukselle jatkaneet naiset,olivat kävelleet loppumatkan pimeessä ja olivat nyt paluumatkalla.

Sitten hieman esimakua tulevasta eli rappusia ja seuraava tulipaikka.

Ja sitten mentiin vuorotellen nousua ja laskua,välillä rappusia ja välillä maastoa pitkin edeten. Lopussa hieman avotunturia ennen Fiellua.

(kuvaa taakse jäävästä...)

Päästessäni laakson reunalle en oikein edes ymmärtynyt kuinka suuri korkeus ero siitä kohdasta pohjalle olikaan ja se kyllä hieman yllätti myöhemmin.

n154 tiheää porrasta alespäin ja sitten kahlaus virran yli kammin pihalle. Kahlauksen hoidin sukkasillaan ja vettä oli about polveen.

Jalkojen kuivaus ja putousta kuvaamaan.

Kuvausten jälkeen takasin rinkalle ja teltta pystyyn kammin viereen.Kerkesin juuri aloittaa kun paikalle tuli 3kavarusta katsastamaan paikkaa,mutta myöhästyivät. Tässä kammin vieressä oli 1niistä harvoista tasaisista telttapaikoista Fiellulla.

Sitten hieman ruokaa ja siirryin tulipaikalle tarinoimaan 2vanhemman herran kanssa,joidenkanssa tuli höpistyä jo kodalla. Juttua riittikin siihenasti kun aurinkolaski.Samaan aikaan alkoi putouksen yli puskea semmoinen tuulenvirta, että oli pakko lähteä teltaan lämmittelemään ja unta houkuttelemaan.

10.9 Fiellogahjohka-Kuivin autiotupa-Guivitunturi-Kuivin autiotupa/Rinkan kanssa 13km ja ilman rinkkaa 8km

Herätys nklo7 ja kammiin aamupalalle.Putouksen läheisyydestä johtuen teltta oli purkaessa vielä hieman kostea.

Sitten taasmentiin pelkkää nousua about ensimmäiset 4km. Alkaen eilisen teemalla eli rappusia,rappusia ja sitten rinnettä ja lisää rinnettä.Fiellu on todellakin melkoisessa notkelmassa ja tuli sitten kummasta suunnasta tahansa on edessä nousua.

(Taakse jää rappuset nää ja paskat,vielä pari...)

Tienristeyksen jälkeen olivielä hieman nousua ja muutenkin about matkan puoleenväliin asti oli vähän vmäistä polkua,joka sisälsi pari ikävää rotkoa. Mutta sitten helpotti ja pitkospuilta eteenpäin maasto oli oikeaa vaeltajan taivasta eli melko tasaista tunturinummea.

Tupa näkyi melko kauaksi ja välillä tuntui ettei se lähene ollenkaan. Mutta lopulta perilla klo13 paikkeilla ja eikun syömään.

Kerkesin istuskella tuvan rappusilla yksin ehkä tunnin,tai pari enkä missään vaiheessa kyllästynyt siihen maisemaan mikä silmien edessä avautui.

(Tuvan rappusilta)

Myöhemmin paikalle saapuin hollantilainen vanhempi herra ja putouksella olleet miehet,sekä vanhempi eläkeläispariskunta. Illalla fiellun kaverit suuntasivat kohti Kuivin huippua ja lyöttäydyin mukaan matkaan. Ensin olin aikonut jättää huiputuksen huomiselle,mutta paikalla oli senverran kenttää että näin säätiedoista seuraavan iltapäivän olevan poikkeuksellisen lämmin. Siispä muutosta suunitelmiin.Juuri ennen lähtöä paikalle saapui vielä parivanhempaa setää.

Huipulle 4km ja semmoista tasaista nousua,paikoitellen hieman rakkaa. Kokonaisuutena sanoisin että Guivi on melko helpohko tunturi huiputettavaksi.Reissuun meni about parisentuntia.

Huiputus reissun jälkeen telttapystyyn juuri sopivasti ennen auringonlaskua.Iltapalan kävin nokkimassa tuvan puolella lämpösässä ja siellä yöpyivät kaikki muut paitsi eläkeläis pariskunta.

Ulkona oli viileää,mutta vaikutti siltä että lämpötila pysyisi aavistuksen plussan puolella.

Kävin ulkosalla vielä ennen nukahtamista ja hoksasin heikkoja revontulia. Äkkiä kamera esiin ja kuvia,sitten untenmaille.

11.9 Kuivin autiotupa-Akukammi-Njávgoaivi/17,5km

(Aamu)

Heräsin auringon nousun aikoin about klo6. Sitten aamupala tuvassa ja porukat erisuuntiin.Itse starttasin klo9 aikoihin.

Joesta yli pitkospuille ja sitten hyvää polkua pitkin edeten pitkä loivanousu pois laaksosta. Pari rakkakivi kohtaa,mutta muuten vaeltajan unelmaa.

Mukavaa polkua kohti kammia ja joella hieman pitempi tauko.

10km jälkeen klo13 aikoihin perillä paikalla ainoastaan pari poroa.Päivän pahin aurinpaiste oli juuri alkamassa.Vesipaikkoja olivähän heikosti mutta suonvierestä löytyi sen verran että keittämällä uskalsi käyttää.Samalla tutkiskelin kammia..

Täytyy sanoa että on metsähallitus tehnyt hienoa työtä. Vieressä oleva vanha kammi olikin melko heikossa hapessa.Istuskelin,söin ja nautin paljon nestettä. Samalla päätinkin sitten jatkaa matkaa vielä eteenpäin alkuillasta.

Siispä klo17 aikoihin rinkka selkään ja matkaan.Aurinko helotti,mutta kevyt tuulenvire auttoi.

Nestettä kului,mutta polku oli hyvä.Pitempi tauko joella ja kaikki mahdolliset astiat vettä täyteen,koska Njavgoaivilla oli kuulemma heikosti vettä. Sitten vielä viimeinen etappi tuvalle.

Tuvalla tai kodalla ei ketään. Sisältä pöydältä löytyi lappunen täynnä seikkaperäisiä ohjeita mistä vettä (ehkä) löytäisi.Kävelin ensin tunturin juurelle,josta löytyi pieni lätäkkö.Ei vakuuttanut joten koitin toisesta suunnasta mutta 200m säteeltä oli kyllä purot kuivunut.Siispä takaisin ja tunturin lätäköstä vettä ja keittohommiin.

Paikalle ei muita saapunutkaan,joten ilta menikin tupaa lämitellessä,syödessä ja rentoutuessa. Iltasella näkyi taas revontulia,mutta ei jaksanu alkaa yötä myöten valvomaan niitten takia.

Rinkan ja eväät ripustin roikkumaan,kun kuulosti siltä että tuvassa on alivuokralaisia eli hiiriä.

12.9 Njávgoaivi-Ruktajärvi/6km

Nukutti pitkään,aamutoimien hoitaminen tuvassa on mukavan jouheeta. Vielä tuvan siistintä ja matkaan npuoli10 jälkeen.Suurin osa matkasta melko tympeää kivipolkua ja nousuvoittoista.

(Poroja näkyi eniten tällävälillä)

Perillä ennen klo12,Telttan laitoin kauimmaisen tulipaikan lähistölle koivujen alle.Ruktajärvi on paikallinen risteys asema ja seurailinkin loppupäivän ajan miten väkeä tuli ja meni. Päivän nautintoa häiritsi ainoastaan matalalla ylilentänyt hävittäjä (kaise oma oli).

Paikalle tuli myöhemmin myös Kuivilla olleet eläkeläispariskunta ja hollantilainen,jonka kanssa olinkin juttusilla useamman kerran illan aikana. Hassua sinällään,koska meikäläisen sanakirja on hieman suppea,mutta kyllä molemmat ymmärsi toisiaan.Lähiympäristöön tuli viimeiset kulkijat vielä yönpimeydessä.

(Ilta)

13.9 Ruktajärvi-Suttesája/12km

Huomenta. Kylmähkö aamu ja kuva kertonee kaiken oleellisen.Teltta ja kaikki kamat melko kosteita tuon perkuleen sumun takia.

(Aamu)

Noh aurinko teki tunturin takana tuloaan,joten ripustelin tavarat sopivasti ja siirryin tuvalle aamupalalle. Tuvalla nukkui ainoastaan hollantilainen ja hän tekikin jo melkein lähtöä. Ensiis ollut lähellekkään ensimmäisenä hereillä. 

Pikkuhiljaa väkeä heräili ja lähti liikkeelle.Itse en pitänyt kiirettä,koska edessä oli enää viimeinen etappi autolle.Klo10 aikoihin lopulta liikkeelle.

"Tuttua" polkua eteenpäin.Hieman vaikutti siltä että lehti alkoi jo irtoilla puusta eli meikäläinen oli juuri parhaaseen ruskaaikaan liikkeellä,kun puuruska ja maaruska erottui hienosti (ei välttämättä kuvissa näytä niin erikoiselta).

Viimeinen tauko ensimmäisen yön leiripaikalla ja sitten viimeinen 2km p-paikalle

Autolla kamat vaihtoon ja keula kohti 10km päässä olevaa Karigasniemeä. Siellä tuin paikallisten ravitsemusliikkeiden toimintaa ja kävin Kalastajan majatalossa syömässä. 

Sitten suuntasin auton kohti Norjaa. Rajamuodollisuuksia oli niinkin paljon että nopeus piti laskea n30km/h ja ylivaan. Ensin ajoin Karasjoelle ja sieltä eteenpäin kohti Lakselvia ja jäämeren rantaa.Pääsin kaupunkiin/kylään ja ajoin siitä hieman eteenpäin sopivalle levikkeelle napsimaan kuvia.Ajaessa lämpömittari näytti +15,mutta merenrannassa oli enää +8astetta.

Ekat norjan puolen kuvat otin vasta tässä levikkeellä ja loput sitten autosta suoraan ajosta.

Siinä muutamalta kantilta jäämerta.

Lakselvia.

Ajaminen on Norjassa ihan perkuleen vaikeeta,kun ei pysty oikeen tuohon tiehen keskittymään...

Ja muutama kuva Karasjoelta.

Sitten taas rajan yli karigasniemi->Inari->ivalo->saariselkä. Meni aika myöhäseks tuo perille pääsy. Kävin ensin Kiilopäällä kysymässä majatalon tilannetta,mutta oli täynnä. Siispä hieman takaisinpäin saariselälle josta löytyi mukava hotelli Riekkolinna,jossa tilaa.

Aamupalalla kiinnitin huomiota että paikalla melkein pelkästään vanhempaa väkeä/eläkeläisiä. Sitten auton keula kuusamoa kohden ja siellä välipäivä,jonka jälkeen kotiin etelään.