-Lähtöpaikaksi valikoitui Kiilopää ja taakse jäi 7hienoapäivää,sekä n.65kilomeetriä. Ja jotei vaikuttaisi liian hyvältä niin mainittakoon että ongelmat alkoi vasta reissun jälkeen..
-Vikalle päivälle sattui paripientä aivopierua joista toinen olise että nykäsin tummanpaidan päälle ja toinen taasen etten suojannut päätä auringolta(tumma lippis ei paljoa auttanut). Onnistuin ilmeisesti saamaan auringonpistoksen viimeisen päiväetapin aikana.Seurauksena ärhäkkä parinpäivän kuumotus ja sekävuus,sekä pitempikestosena ärhäkkä ripuli ja moninaisten vaiheiden jälkeen sain vatsan vakaaksi vasta muutaman päivänpäästä jo palattuani etelään.
*Tarinan opetus:hanki vaalean sävyinen lippis/huivi,vaalea vaatetus,nauti nestettä ja tärkein muista ottaa ripulilääkettä mukaan Ea-pussiin. Mulla oli hiilitabletteja ja niillä ei kyllä ollut mitään vaikutusta näin rajuun pakin sekoamiseen.
-Mutta palataan vielä itse reissuun jokameni kohtalaisen putkeen ainoastaan kengät muodostu pieneksi ongelmaksi.Luulin edellis reissulla että ongelman aiheuttajana oli huonot sukat,mutta ei kyllä se vika kengissä on. Neon nimittäin ihan liian väljät ja tajusin ongelman vasta kolmantenapäivänä. Sovittaessani jalan ongelmitta kenkään 4sukkaparin kanssa...Tässäkohtaa oli tietenkin jo parirakkoa tuloillaan,mutta näitten kanssa pärjäsin koska huolsin jalkoja kokoreissun ajan tosi hyvin. Pesin iltasin saippualla ne ja virittelin aina uudet rakkolaastarit ongelmakohtien päälle.
17.6 Kuusamo-Kiilopää-Taajoslaavu
Edellispäivänä auton keula pohjosta kohden ja jo lähes tuttua reittiä Kiilopäälle jossa varasin majoituksen yöksi. Vettä satoi koko ajomatkan ja lähtöaamunakin ripotteli vielä senverran että tiedustelin onnistuuko huoneenluovutus myöhemmin ja onnistuihan se.
Matkaan lähdin vasta puolenpäivän aikaan.Rinkan punnitus ja voitajalle n.24,5kg,sitten nousua kiiloojan vartta ja poroaidan läpi harjanteen yli laakson pohjalle
Vihreittentolppien viitoittamaa polkua Pessinlammelle,jossa pitempi tauko.Samalla tuli hieman vettäkin niskaan.
Jotenkin semmoinen fiilis että 95% vaeltajista lähtee Kiilopäältä pikateitä pitkin joko Luu-tai rautulammelle tai sitten suomunlatvalle/ruoktulle. Tämän laavun jäädessä näiltä "pääreiteltä" hieman sivuun.
*Maasto oli melko märkää ja vedet korkealla. Ilmat vaihteli päivän aikana ja tasaisesti joko tihutti vettä, tai paistoi aurinko. Illaksi/yöksi selkeni.
18.6 Taajoslaavu-Lankojärvi
Takana katkonaisesti nukuttu ja kylmäyö.Nopeasti tulet pystyyn ja aamutoimien pariin. Heti lähdön jälkeen oli kulasjoen ylitys,jonka hoidin sukkasillaan siitä tolppien/kivivallin kohdalta.
Tuonjälkeen nousinkin melkosuoraan tunturiin ja seoli virhe. Siinä tuvankohdalla on melko paskamaista kalliota.
*Vaativa päivä ja tunturia pitää kunnioittaa. Ilmat oli kohillaan kokopäivän. Ainoastaan telttaa pystyttäessä tuli päälle melko vihainen sadekuuro,joka meni nopeasti ohi. Muutama pisara tunturissa ja muuten aurinkoista tai pilvistä.
Uudet kengät pitää hommata alamäessä varpaat hankaa kärkiin kiinni ja saldona 3rakkoa. Kokeilen huomenna tuleeko 4sukalla lisää vai onnistuisiko eteneminen paremmin.
19.6 Lankojärvi-Kotaköngäs
Nukuin pitkään ja olihan tuvallekkin tullut väkeä.Varauspuolella oli kalamies,joka tienasi leipänsä patenttihommien parissa. Autiopuolelle oli tullut puolenyön aikaan pariskunta luirolta ja he lähtivätkin aamusta autoa kohden aittajärvelle.
Aamutoimien jälkeen laittelin vielä lounaan tuvalla,ennenkuin pakkasin kamat ja lähdin liikkeelle. Kalamies tarjosi laadukasta juttuseuraa pitkin päivää.
Liikkeelle puoli4 aikoihin.Eilinen ylösales ralli tunturissa hieman tuntui jaloissa. Pääsin suomujoentulipaikalle asti,jossa kengät veke ja sukkasillaan yli. Sitten taas matka eteni jollain tapaa.
Suomunvarsi on välillä melko vmäistä maastoa välillä taas vaeltajan unelmaa. Matkalla kohtasin ainoastaan 4henkisen perheen.
Silta löytyi yllättävän helposti ja köngäskin oli näkemisen arvoinen.
Laavu pikkasen sillalta ylävirtaan ja paikalla vain parinaista teltalla. Tämä laavu selvästi kovemmalla käytöllä
Hyviä telttapaikkoja vähän,mutta pienenkallion takaa löytyi oivallinen omalla tulipaikalla.
Ei muutakun ruokaa ja iltatoimien kautta unta houkuttelemaan.
*Aamupäivällä melkovihainen sadekuuro rakeilla höystettynä. Muuten melkein liiankin hyväkeli ja selvästi lämpöisämpi kuin aiemmat.
20.6 Kotaköngäs-Tuiskupäät-Tuiskukuru
Kohtuu aikasin ylös ja aamutoimet.Liikkeelle puoli11 aikaan toisen teltan juuri heräillessä.
Matka sujui mukavasti parilla tauolla,kunnes valkkasin kurun vasemman laidan ja hairahduin erään kosteikon jälkeen seuraamaan väärää poropolkua. Jossain kohtaa havahduin ajatuksistani ja löysin itseni tuiskupäiden ja tuiskutuntureiden välisestä laaksosta.
Tilanteen hoksattuani tein hikisen nousun tuiskupään viereiseen satulaan,jonka huipulta sain myös yhteyden muuhun maailmaan ja porukoille elossa olo viestin.
Maisemat kohillaan,mutta kameran akku olihyytynyt. Enkä jaksanut kaivaa rinkanpohjalta vara-akkua. Sen takia tästä seikkailusta eiole kuvallista muistoa.
Sitten taas tossut alespäin ja etenin erästä laskuojan varta kunnespääsin taas varsinaiselle tuiskukurun polulle.
Polkua pitkin matka joutuikin mukavasti tyhjälle tuvalle.
Paikalle saapui myöhemmin melko väsynyt pariskunta ja kotakönkäällä olleet naiset
Oma ilta kului rauhakseltaan syöden,juoden ja auringosta nauttien(tai kärsien).Teltan sijoitin lähemmän nuotiopaikan kupeeseen puiden alle.
*Onneksi jätin aamulla pitkätkalsarit pois alta,koska päivästä tuli aurinkoinen ja erittäin lämmin. Suoranaisesta helteestä johtuen myös sääskiä on selvästi enemmän.
21.6 Tuiskukuru(lepopäivä)
Nukutti pitkään npuoli10 ja yöllä heräsin siihen että on melkoviileää,mutta toinen kerrosvaatetta päälle ja taas unijatku mukavasti. Makuualusta todennäköisesti liian ohkanen,koska pussin pitäisi olla comfortti -5asteeseen.Edellisillä reissuilla on ollut ilmaalusta ja sen kanssa ei ole ollut ongelmia.
Tänään olisi edessä huili/huoltopäivä mikä tuleekin tarpeeseen,koska eilen kului vasen kantapää puhki ja molemmissa jaloissa on isovarpaan vieressä rakko. Mutta eilisen huolellinen pesu,desinfiointi ja paikkaus auttoi. Ja tänään jalat tuntuikin oikein hyviltä. Huomenna sitten näkee miltäne kävellessä tuntuu.
Vietin kiireettömän päivän tuvalla ja paikalla piipahti ainostaan 2vanhempaa naista joille lahjoitin nokareen voita "lapin piikki" vs. minä 2-1. :D (Kirjoitan joskus myöhemmin oman näkemykseni tästä lapin"piikistä") että saivat vielä vikana iltana suomulla paistella lättyjä.Naisilla oli paljon hauskoja kokemuksia tältä ja aiemmilta vaelluksilta.Samalla teimme arvioita edessä olevasta etapista salonlammin laavulle,johon itsekkin aioin huomenna lähteä.Varoittelin vinttilän tunturin polusta.
Varauspuoli pysyi tyhjänä,mutta autiopuolelle sapui nuoripai ensivaelluksellaan. Itsekkin aijoin tuvanpuolelle ensiyöksi jotta lähtö sujuisi aavistuksen jouheammin huomenna.
*Onneksi kokopäivän kävi kevyt tuuli,koska sääskiä on selvästi enemmän kuin aiemmin.
22.6 Tuiskukuru-Suomunlatva
Nukuin katkonaisesti läpiyön ja heräsin 7aikoihin.Noi laverit on myrkkyä selälle,jos alustana on tommonen ohkanen lättänä.Aamupala ja kamat kasaan ja liikkeelle 9paikkeilla.
Ensin hikinen nousu kurunreunaa ylös ja harjanteen yli eteenpäin. Aikomukseni oli edetä salonlammen laavulle, mutta jälleen lueskelin karttaa heikonlaisesti ja muistikuvat oli muutenkin jotenkin erilaiset toissavuotisesti reissusta. Ja ykskaks hoksasinkin olevani vinttiläntunturia kiertävällä polulla.
Nauratti,koska muistin hyvin eiliset varoittavat sanat.Noh,päätinkuitenkin jatkaa eteenpäin ja ihan hyvä mönkijän myllertämä polkuhan siellä meni.Vesi vain meinasia loppua,kun oli hieman erireitti mielessä.
Pääsin siihen Vinttilan rinteen laskun alkuun,kun sade alkoi.Tulin melko rivakasti rinteen alas Aitaojan tulipaikalle ja heitin rinkan puuliiterin eteen,jonka jälkeen ahtauduin itse sisälle sateensuojaan. Liiterissä oli juuri tilaa yhdelle ja ajoituskin oli kohdillaan,koska rankin sade osui melkein heti kohdalle.
Noin 15-20min jälkeen pääsin jatkamaan matkaa ja polkua pitkin tossu luistikin hyvin,kunnes otsa melkein kolahti suomunruoktun tuvan seinään.
Ei muutakun ruokaa koneeseen ja hieman paikkojen tutkimista.Tuvalla ei ketään ja vieraskirja ihan finaalissa.
Katselin kelloa ja taivasta,jonka jälkeen päätin vielä lähteä jatkamaan matkaan suomunlatvan laavulle ja näinollen lyhentää seuraavanpäivän etappia hieman.
Ylityspaikalla vettä senverran,että ihan yliasti ei kiviä pitkin päässyt.Mutta eipä muutakun lahkeet ales ja ripeällä askeleella pienimatka vetten poikki.Sitten taas tossu luisti selvällä polulla laavulle asti.
Paikalla ainoastaan isä-poika pari taukoa pitämässä.Jutellessä kävi myös ilmi,että heidänkin kotipaikka oli hyvinkää ja lähes vierekkäiseltä asuinalueelta. Lähtivät hetkenkuluttua vielä ruoktua kohden,kun itse tein huoltohommat altapois ja rupesin syömään.
Siinä syödessä alkoikin tapahtua,paikalle saapuin Pirkanmaan alueen(nolottaa,mutta en muista minkä osaston/liiton jäseniä)8henkinen vaellusporukka 2eräoppaan johdolla.
Ja niin meikäläisen viimeisestä illasta muodostui ikimuistettava.Keskustelut meni laidasta laitaan ja tunnelma oli mahtava.Hienointa tilanteessa olise että itsellekkin tuli semmoinen ryhmään kuulumisen tunne,vaikka ihmiset olivat jossainmäärin tuntemattomia jopa toisilleen ja meikäläiselle luonnollisesti täysin tuntemattomia. Ilta venyikin melko myöhäiseksi,mutta eipä tuo haitannut
*Tuiskukurussa ja suomunruoktun alueilla paljon kaatuneita/katkenneita puita. Jälkeenpäin mietittynä vinttilän polku saattoi olla hyvä valinta,koska suomunvarsi olisi varmasti pursuillut sääskiä.Päivä alkoi pilvisenä,mutta jatkuin aurinkoisena iltapäivän sadekuuron jälkeen.
23.6 Suomunlatva-Kiilopää
Heräsin aamulla aikasin,laitoin kamat nippuun ja aamupalan tekoon. En ollut ekana hereillä ja pikkuhiljaa alkoi lisääväkeä heräillä.
Lykkäsin omaakin lähtöä siihen asti,kun toinenkin ryhmä alkoi olla valmis lähtöön.Hyvien reissutoivotusten jälkeen poistuminen paikalta ja eteenpäin kohti nousua.
Polku eteni joutuisasti ja niilanpää tuli aikanaan vastaan. Myös vaelluksensa aloittaneita ja päiväretkeilijöitä alkoi tulla vastaan.
Aurinko päähtoi tasaisesti koko 10,5km ajan ja viimeiset kilometrit on pitkiä niin..Kun pääsin kiilopäälle punnitsin rinkan ensin,joka oli n21,5kg.Sitten autolle ja kamat vaihtoon,jonka jälkeen tiedustelemaan majatalon tilannetta ja syömään. Päivän pihvi ranskalaisilla ja lonkero kyytipojaksi maistui erihyvälle tämmösen reissun jälkeen.
-Ja loput tapahtumat onkin jo kuvailtu tekstin alussa. Mutta vaellus oli jälleen opettavainen,rentouttava ja hienoja maisemia täynnä.Varusteisiin pientä viilailua ja paketti alkaa olla aika kohillaan.
