keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

UKK-PUISTOSSA 2016

-Virallisestihan nimesin tämän epäonnistuneiden koukkausten reissuksi.

7.6 Kuusamo-(Kiilopää/Saariselkä)-Aittajärvi-Siikavuopaja
Taasen reilun ajelun jälkeen ensin Kiilopäälle syömään ja sitten Saariselälle kaupoille. Viimeset eväät mukaan ja kohti Kuutuantietä. Tie ihan ok kunnossa n50-70km/h nopeutta rauhakseltaan eteenpäin. Perillä kamojen vaihto ja liikkeelle noin puoli5 aikoihin.

Lähdin liikkeelle leirikengissä ja pian olinkin kahluupaikalla jossa hetki ihmettelyä, koska kahluuvaijeri ei vielä ollut paikallaan. Sitten sukkasillaan yli mönkijän jäljen kohdalta/pienen saarenkautta.Rannan tuntumassa ikävä syvänne, mutta siitäkin selvittiin. Kiitokset 2den kepin jättäjälle,vetä oli hieman yli polven.
Kuivauksen jälkeen vaelluskengät jalkaan ja polkua pitkin Helanderin kotajärvelle, jossa pieni ihmettely tauko. Matka jatkuin pienellä oikaisu yrityksellä,mutta maasto oli melkoista vuoristorataa ja pian palasinkin rannantuntumaan polulle jota pitkin olikin kohtuu helpohko edetä.
Perillä laavulla olin hieman ennen klo19. Laavu oli todella hienollapaikalla.Ei muutakun nuotio palamaan ja kamat kuivumaan. Myöhemmin iltapalaksi vartavasten mukana kannettu 1lonkero ja makkaraa. Paikalle ei näyttänyt saapuvan ketään ja vieraskirjakin kieli vähäisestä käytöstä, jotan päätin yöpyä laavussa.
Unta ehkä klo23 jälkeen kroppa kävi vissiin vähän kierroksilla.

8.6 Siikavuopaja-Porttikoski
Heräsin aikasin n5.30 olo oli virkeä vaikka uni olikin ollut melkopätkittäistä. Aamutoimet ja samalla kamojen pakkailua. Säätiedot olivat kielineet myrskypäivästä, joten senkin takia aikainen liikkeelle lähtö oli paikallaan. Sadevaatteet päälle ja liikkeelle klo7. Kevyesti ripotteli vettä, mutta sadetta alkoi matkan edetessä tulla reilumminkin.
Ihan ok,polkua suurimman osan matkasta. Sotavaaranjoen suulla puntaroin hetken tilannetta. Tehdäkkö muutaman kilometrin koukku sillan kautta vai mennäkkö yli. Päätin mennä yli ja seuraava olikin, mennäkkö kengät jalassa vai sukkasillaan? Noh, vettä tuli kokoajan ja tunsin vähitellen kastuvani, joten sadehousuista lahkeet tiukalle ja rivakasti yli. Kastui ne kengät siinä kuitenkin vaikka paikkaa vähän koitin katsoa.
Loppu matka tuntui pitkältä, varsinkin sillalta eteenpäin. Bongasin yhdenvaeltajan sillalla paikalle tullessa. Onse kallio siinä melkopirullista varsinkin sateella.
Tuvalla olin hieman klo9 jälkeen paikalla parimiestä ja teltalla keski-ikäinen pariskunta. Ei muutakun tulet kamiinaan ja kamat kuivumaan. Miehet poistuivat ensin ja hetken vaihdoin juttua pariskunnan kanssa ja klo13 eteenpäin tupa oli omassa käytössä. Istuskelin iltaa ja klo17 aikoihin tupaan tuli parikaverusta joiden kanssa juttua riittikin nukkumaan menoon asti. Kokeneempien juttuja on aina mukava kuulla. Toinen kaveruksista sai senverran kenttää että sain myös tuoreet säätiedot.
Juuri ennen nukahtamista nklo23 aikoihin kuului jotain ääntä ja paikalle pölähti ensin nuoripari ja sitten 8partiopoikaa, jotka olivat tulossa luirolta. Lopulta tuvan pinta-ala oli täysin käytössä, kun lattiakin oli täynnä väkeä.
Jälkeenpäin tarkasteltuna aikainen lähtö oli hyvä, koska klo12 eteenpäin vettä tuli taivaalta lähes vaakatasossa ja tuuli oli kova kuinmikä. Myöhemmin kuulin että lunta oli satanut rautulammilla n10-20cm ja sarviojalla n5-10cm,myös luiron ympäristöön oli tipahtanut kohtuullisesti.

9.6 Porttikoski-Lankojärvi
Heräilin puoli9 aikoihin hoitelin aamutoimet hissunkissun. Eilis illan kaverukset lähtivät ennen minua ja muu tupa jäi aikalailla torkkumaan. Liikkeelle klo11 maissa. Olin melkein sillalla kun hoksain että leirikengät jäi tuvalle, rinkka ales ja takaisin nouto ja paluu takaisin rinkalle, tulihan siitä semmoinen turha koukkaus.
Sillan jälkeen maasto oli n75% aikapaskamaista ja siihen lisäksi vielä vesisade ja polut täynnä vettä. Noh vesisade väheni jossain vaiheessa kävelyä. Yhdessä suokohdassa koitin vähän oikaista ja upposin sitten vyötäröä myöden. Eteenpäin ei päässyt tossut löi tyhjää, mutta onnistuin kääntymään senverran ilman rinkan irrotusta ja pääsin pois pienen räpiköinnin jälkeen. Viimeinen 1,5-2km mentiin sitten melko märkänä.
Tuvalla ei ketään. Tulet kamiinaan ja koukut täyteen märkiä vaatteita. Sitten ruokaa,juomaa ja johan alkoi elämä voittaa. Istuskelin sitten iltapäivää ulkosalla, koska sisällä oli kuuma (Heh).
Myöhemmin paikalle saapui nuoripari porttikosken tuvalta ja parivanhempaa herraa luirolta. Melkein nukkumaanmeno aikaa tuli 3miestä luirolta,mutta jäivät ulos teltalle. Mielenkiintoista juttua riitti jälleen pitkin iltaa. Tein havainnon että ylälaverilla on melko kuuma nukkua, noh viime yö menikin alalaverilla.
Lankojärvellä oli ollut joku hyväntekijä liikkeellä,kun seinät oli ripustettu täyteen ruokaa. Oli pähkinöitä,puuroja,lämminkuppeja ja tiesmitä...Jättöpäiväys oli vieläpä tällepäivälle, joten itsekkin lunastin siitä yhden kiisselipussin matkaan.

10.6 Lankojärvi-Tammukkalampi
Kuuman yön jälkeen hereille n8.30, aamutoimet ja liikkeelle klo11 maissa. Päivän kohteeksi olin suunnitellut livikönlampia  Ensin polku järvenrantoja seuraillen siirryin about niillemain missä jokimuuttuu järveksi, mutta ei viralliselle kahlaamolle asti. Matkalta löytyi croksipari ylityskengiksi ja sauva tukea antamaan. Sitten housut pois, kamat niskaan ja veteen. Virta onneksi melkorauhallinen ja vettä juuri ja juuri muniin asti. Vastarannalle jätin sauvan ja croksit. Kamat päälle ja matkaan joen varta seuraillen.
Jonkun matkan jälkeen kosken kohinaa ja siltaa pitkin palovanganjoen yli. Tasasta nousua eteenpäin, pieni tauko padagovan tuli paikalla. Melko kylmästi kävi tuuli, en viitsinyt seisoskella pitkään. Matka jatkui kohti paasjoen tulipaikkaa. Maasto oli ihan hemmetin märkää. Ilmeisesti lunta oli tullut jonkun verran koska vettä poluilla ihan riittävästi. Paasjoentulipaikalle pääsisi normaali aikana kiviä pitkin tai pitkällä harpauksella vaan einyt. Laiskotti senverran, että katselin kapean kohdan ja nakkasin rinkan ja laukun yli, sekä itse pitkällä loikalla tulipaikan puolelle. Muuten hyvä tulipaikka, mutta puut ihan loppu. Pidin hetken taukoa ennenkuin vaihdoin kengät suosiolla pois ja siirryin vasanlyömäpäänojan toiselle puolen.
Kengät jalkaan ja kohti livikonlampia. Joen vierustalla meni ihan hyvä polku, joka mutkan jälkeen lähti tasaisesti nousemaan.
Vedenjakajalla olisenverran rakkakiveä, että välillä polkuhävisi,mutta löytyi taas hetken päästä. Lupukkapää lumessa, joten hylkäsin kaikki salaiset suunitelmat sen huiputtamisesta.
Aijotussa kohteessa oli muuten pikkasen hienot leiripaikan ainekset. Kuvan otto kohdan takana tulikehä ja tasaista maata teltalle. Ilma vain oli viileähkö ja pääti siirtyä hieman alemmaksi. Kohteeksi valikoitui Tammukkalampi. Ensin taas vähän rakkaa, sitten virran yli ja metsän läpi koukku gpssän varassa lammen länsirantaan. Ihan kelvollinen telttapaikka - ja ainakin suojaisempi - sieltäkin löytyi. Perillä n18.30.
Telttapystyyn, kamat kuivumaan puitten oksille ja ruokaa koneeseen. Vähän jäi syöminen taas heikolle, pelkän suklaan ja patukan varassa tultiin. Hölmöläisten hommaa, mutta perille päästiin. Tilaamani ilta aurinkokin tuikki välillä, mutta onneksi tuuli juuri senverran että öttiäiset pysyi loitolla.
Räpsin vähän kuvia ja loikoilin teltassa. Ulkona kuului töminää ja ovelta näin että lähistöllä jolkotteli sarvipää. Ilma vaikutti siltä että tulisi raikas yö. 

11.6 Tammukkalampi-Sarvioja
Hyvin nukuttu yö, mittarin mukaan alin lämpötila n-2,9. Varustus oli ihan tasapainossa ja lämpöä riitti koko yön. Heräsin 7-puol8 aikoihin ja aamutoimien jälkeen matkaan klo9 aikoihin.
Käytin gpssää suunistamisessa välttääkseni pahimmat suokohdat, tallatessani pitkin Lupukkapään itäpuoleisia metsärinteitä eteenpäin. Paikoitellen oli rinne soistumia, mutta nekin oli useimmiten ihan hyviä taipaleita edetä. Ilmat oli kohillaan ja välillä olijo vähän liiankin kuuma. Lopulta yhytin pälkkimäojan polun ja jatkoin sitä pitkin eteenpäin. Polku poukkoili pitkin rinteitä ja jossain Seisomakivenselän kohdalla hukkasin koko polun pahassa rakka kohdassa. Koukkasin alemmaksi pois kivikosta ja sieltä löytyikin kadottamani polku. Eteenpäin mentii ja taas hyödynsin gpsiä paikannukseen etten suotta kävele liian pitkälle. Vaan aloitin sopivasta kohtaa 1km nousun ylös Sarviojan polulle.
Polkua pitki ales laaksoon ja ohi sudenpesän. Toissa vuotiset muistikuvat täsmäsivät jollaintapaa, mutta kyllä se matka siitä kammilta tuvalle tuntui hirvittävän pitkältä tässävaiheessa päivää. Perillä kuitenkin puoli2 aikoihin.
Tuvalla ei ketään ja laittelin kamoja kuivumaan, sekä virittelin ruokapuolta. Aurinko paistoi, mutta välillä kuurotteli. Istuskelin päivää terassilla. Paikalla kävi koiranainen, joka jatkoi kuitenkin vielä Aittajärvelle. Myöhemmin saapui vielä toinen yksinvaeltaja, keskiikäinen pariskunta ja vanhempiherra pojanpojan kanssa. Itse en ressannut, koska teltan olin jo viritellyt sivummalle ja hyviä paikkoja riitti tuvan ympäristössä.
Ilta jatkui myöhemmin nuotiolla pariskunnan, ja toisen herran seurassa. Juttua riitti ja rommiakin sai lämmikkeeksi. Unten maille siirryttiin joskus 23 paikkeilla.

12.6 Sarvioja-Aittajärvi
Heräsin n7.30. Ilma vaikutti lupaavalta ja päätin jatkaa matkaa Kaarnepään kautta aittajärvelle. Ensin tukeva aamupala ja liikkeelle n9.30. Alku oli melkoraskas, mutta loppu osuus ihan mukavaa. Huipulla vähänpäälle tunnin nousun jälkeen.
Tottakai juuri huipulla ollessani kohdalle osui sadekuuro ja tottakai parempi kamerakin oli jossain väärässä paikassa rinkassa, jotan nekin kuvat jäi ottamatta.
Kuvaus hetken jälkeen jatkoin matkaa ja tein suotta liian aikasin pienen koukun alemmas. Jouduin hankalaan tunturinkoivikkoon, josta sitten ryskäsin eteenpäin metsään ja aina Maantiekurun polulle asti. Polkua pitkin mentiin sitten tasaisesti, tosin juuria ja kiviä oli paljon. Tauoilla riitti hyttysiä, selkeästi sateitten ja llman lämpenemisen myötä lentoon oli lähtenyt uusi sukupolvi.
Loppumatka ei tosiaan enään paljoa tarjonnut. Siellä oli Maantiekurun tulipaikka, poroaidan ohitus ja aikanaan ohitin etäältä Helanderin kotajärven. Kahluupaikalla näytti pahalta, koska vesi oli selvästi korkeammalla kuin ekalla kerralla ja vaijeria ei vieläkään ollut. Mutta päätin yrittää samaa reittiä kuin toiseen suuntaan, tosin nyt ei tarvinnut enää kenkiä tai muita vaatteita riisua.
Ylitys oli hemmetin pelottava. Vettä lähes vyötäröön ja virtaus tällä puolen rantaa melko voimakas. Virta painoi viiksoon, mutta selvisin saarelle ja senpuoleinen ylitys olikin helpompi. Sauva oli ehdoton ja sivuttais liike pakollista. Ehdottomasti pelottavin ylitys tähän astisella vaellus urallani.
Vastaan tuli ja parkipaikallakin oli muutamia lähtijöitä joille jakelin vinkkejä joesta. Perilla autolla olin noin puoli5 aikaan. Autolla sitten kuivaa päälle ja kohti kiilopäätä, jossa olin yön ennen ajoa kuusamoon.